Silloin tällöin minulta kysytään mitä tutkin. Siihen vastaan: „Tutkin niitä pieniä eläimiä, jotka elävät merijäässä.“ – „Tarkoitat kai eläimiä jään alapuolella?“ – „En: puhun tässä niistä eläimistä, jotka elävät jään sisällä.“

Jokainen tietää isoista eläimistä, jotka elävät jäällä tai jään tuntumalla – jääkarhu Arktiksella, pingviinit Antarktiksella, hylkeet molemmilla navalla. Useammat ovat kuulleet eläimistä, jotka elävät jään alla, kuten krilli, katkat ja jääturska. Mutta eläimet jään sisällä? Kyllä minun eläimeni elävät merijään SISÄLLÄ, ne ELÄVÄT merijään sisällä – maailma on täynnä ihmeellistä asiaa!

Miten eläimeni voivat elää jäässä? Itseasiassa ne elävät jäässä olevissa suolakanavissa. Kun suolavesi jäätyy, ainoastaan vesimolekyylit hakeutuvat jääkiderakenteeseen. Sen takia jääkiteiden väliin käriintyy hyvin suolaista vettä, ja niinpä jään kasvatessa muodostuu suolakanavasysteemi jään sisällä. Kun suolapitoisuus näissä kanavissa on hyvin korkea, suolaliuos ei jäädy – sama ilmiö josta hyödynnetään kun talvisin levitetään suolaa jäisille teille. Pikkueläimeni siis asuvat sellaisessa suolakanavasysteemissä.

Suolaskanavat ovat hyvin kapeita – läpimitta on usein alle millimetri. Voit siis kuvitella eläinteni olevan hyvinkin pieniä. Suurin osa niistä tuskin näy paljain silmin. Mutta kun katsot niitä mikroskoopilla, niin näet, kuinka hauskoja ne ovat: pienet hankajalkaiset, jotka muistuttavat pienenpieniä katkarapuja ja joiden vauvat vilistävät levissä; hyvin ohuet sukkulamadot, jotka kiemurtelevat kulhon pohjalla; ovaalinmuotoiset tai käärmemäiset, oranssi- tai punaväriset värysmadot; hauskat rataseläimet pyörivine rataselimineen, jolla ne uivat ja syövät.

Pieniä eläimiäni on tutkittu vasta parikymmentä vuotta, ja niinpä niitä koskevia kysymsksiä, joihin ei tiedetä vastautta, on paljon: Kuinka ne joutuvat jäähän? Kuinka ne pystyvät kestämään korkeita suolapitoisuuksia ja matalia lämpötiloja? Mitä on niiden kohtalo, kun jää sulaa? Mitä ja kuinka paljon ne syövät, ja mikä on niiden rooli ravinneverkossa?

Kysymykset ravinneverkosta kiinnostavat minua eniten, ja niinpä haluan löytää joitakin vastauksia niihin väitösprojektini puitteissa, jonka teen Polaariekologian Instituutilla Kielissä, Pohjois-Saksassa. Siihen tarkoitukseen keräsin eläimiä kokeita ja eri analyyseja varten kahdella tutkimusmatkalla saksalaisella tutkimusaluksella Polarsternilla – Weddellin mereltä (Antarktikselta) ja Keski-Arktikselta. Osallistumalla CFL-projektiin CCGS Amundsen:lla pystyn ottamaan lisää näytteitä ja täydentämään koesarjani.

Olen hyvin tyytyväinen siitä, että näin minulla on mahdollisuus tehdä yhteystyötä kanadalaisten ja muiden maiden tutkijoiden kanssa, jotka tutkivat samaa tai läheistä aihetta. Työmme hyödyntyy erinomaisesti tällaisesta yhteistyöstä, sillä se voi laajentaa näkökulmaa, sekä tuottaa uusia ideoita ja lisää kysymyksiä. Lisäksi, ja yhä kaikkea uskon kansainvälisten tutkimushankkeiden pystyvän myötävaikuttaa ymmärtämiseen yli maarajoja. Meidän ei pitäisi pyrkiä valtaan eikä omistukseen, vaan rauhalliseen tutkimukseen ja ympäristömme säilyttämiseen – Arktiksella samoin kuin muuallakin. CFL:n tapaiset hankkeet antavat toivoa, että sellaista on mahdollista.